“Aina on mukavaa heidän kanssaan” – maahanmuuttajataustaisen opiskelijan kokemuksia työssäoppimisesta vammaisalalla

Kuka olet ja mitä olet opiskellut Suomessa?

Olen Rouhollah Mohammadi. Olen 32-vuotias. Olen perheellinen mies, ja minulla on kaksi lasta. Olen asunut Suomessa lähes 5 vuotta. Tulin Suomeen Turkista, mutta olen alun perin kotoisin Afganistanista.

Olen Suomessa opiskellut suomea maahanmuuttajien suomen kielen kursseilla. Sen jälkeen aloitin opiskelun hoiva-avustajaksi Etelä-Savon ammattiopistossa, Esedussa, ja nyt jatkan opiskelua lähihoitajaksi.

Miten tutustuit vammaisalaan?

Kun opiskelin hoiva-avustajaksi, olin työssäoppimisjaksolla kehitysvammaisten palveluasumisessa. Siellä oli eri-ikäisiä asiakkaita, jotka tarvitsevat tukea erilaisissa päivittäisissä asioissa. Kehitysvammaisilla asiakkailla on fyysisiä tai psyykkisiä rajoitteita, joiden vuoksi he eivät pysty toimimaan täysipainoisesti fyysisessä tai sosiaalisessa ympäristössä.

Miltä tuntui aloittaa harjoittelu vammaisalalla?

Ensiksi alussa työssäoppimispaikalla oli todella vaikeaa, ja joka päivä työaikana kysyin itseltäni, miksi valitsin tämän ammatin. Sanoin itselleni, että sinä et pärjää. Se oli minulle aluksi vaikeaa, koska minulla ei ollut mitään kokemusta kehitysvammaisista asiakkaista. Mutta kun monta viikkoa oli kulunut, tunsin että minun piti muuttaa näkemykseni. Tunsin, että minun oli rohkeammin kommunikoitava heidän kanssaan. Vaikka joidenkin asiakkaiden kanssa olikin vaikea kommunikoida, opin paljon suomen kieltä työssäoppimisjakson aikana.

Vuorovaikutus on todella tärkeää tässä työssä, ja työssäoppimispaikalla tunsin ja ymmärsin, että vammainen henkilö on pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Tykkään työstä vammaisten asiakkaiden kanssa, koska työ kehitysvammaisten ihmisten kanssa on haastavaa, luovaa ja monipuolista. Tässä työssä on tärkeää, että haluaa auttaa ja on kiinnostunut ihmisistä.

Mikä on parasta vammaisalalla työskentelyssä?

Minun mielestäni parasta on se, että työtä tehdään asiakkaiden ehdoilla. Minusta on mukava, kun asiakkaat ovat avoimia ja rehellisiä ja heidän kanssaan on helppo kommunikoida. Erityisen merkityksellistä on juuri vuorovaikutus ja kohtaamiset asiakkaiden kanssa.

Aiotko tulevaisuudessa töihin vammaisille? Miksi?

Seuraavalla harjoittelujaksolla valitsen erilaisen työssäoppimispaikan, jossa on nuoria vammaisia, ja toivon, että saan paljon kokemuksia seuraavassa harjoittelussa.

Tulevaisuudessa haluaisin työskennellä vammaisalalla lähihoitajana, koska pidän vuorovaikutuksellisesta työstä ja haluan tehdä työtä lähellä asiakkaita ja olla mukana heidän arkielämässään. Ajattelen, että vammaistyössä on tärkeää se, että työtä tehdään yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Koen myös haasteet työssä antoisina: aina voin oppia uutta sekä kehittää itseäni ja omaa ammattitaitoani.

Teksti: Rouhollah Mohammadi ja Sanna Nykänen

Rouhollah Mohammadi on vammaisalasta kiinnostunut Esedun lähihoitajaopiskelija.

Sanna Nykänen (FM) työskentelee Vammaisalan vetovoima ja koulutuksen kehittäminen (VAVE) -hankkeessa suomen kielen opettajana.