Mikä vetää opiskelijoita vammaistyöhön – mikä työntää pois?

Asiakkaat ja työ itsessään herättävät kiinnostuksen

Ylivoimaisesti eniten mainintoja vammaistyön kiinnostavuuden syynä saivat asiakkaat. Kehitysvammaisten asiakkaiden aitous, avoimuus, iloisuus ja mukavuus korostuivat vastauksissa.

”He ovat niin ihania persoonia! Asiakkaat niin kiitollisia ja rehtejä.”

Kiinnostavuuden toiseksi keskeiseksi syyksi tuotiin esille työ itse: erityisesti työnkuvan monipuolisuus ja työpäivien vaihtelevat sisällöt vammaistyössä saivat useita mainintoja. Työhön, työn tekemisen tapoihin ja sisältöihin koettiin voivan itse vaikuttaa paljon.

Vammaistyön kiireettömyys nousi useissa vastauksissa esille: työtä tehdään asiakkaiden tahdissa. Erityisen merkityksellisenä nähtiin vuorovaikutuksellisuus työssä, etenkin kohtaamiset asiakkaiden kanssa.

Työn merkityksellisyyden koettiin syntyvän muun muassa siitä, että voi auttaa heikommassa asemassa olevaa ihmistä, joka on itse syytön ongelmiinsa. Muuten vammaistyön eettiset näkökulmat jäivät vastauksissa vähemmälle, mainintoina kuitenkin kehitysvammaisten heikko asema yhteiskunnassa ja vähäinen ihmisarvo.

”Työtä ihmiseltä ihmiselle. Aitoja kohtaamisia. Jokainen tarvitsee apua joskus.”

Vammaistyössä viihtymiseen vaikuttavina tekijöinä mainittiin asiakkaiden ja monipuolisen työnkuvan lisäksi työyhteisöjen hyvä ilmapiiri ja yhteistyö moniammatillisen tiimin kanssa. Haasteet työssä koettiin antoisina: aina voi oppia uutta sekä kehittää itseään ja omaa ammattitaitoaan.

Vammaistyön tuttuus oli monen opiskelijan mielestä oman kiinnostuksen taustalla. Osalla on aiempi vammaistyön ammatillinen tutkinto tai työkokemusta alalta. Tuttuus voi syntyä myös siitä, että omat vanhemmat työskentelevät vammaisalalla tai lähipiirissä on vammaisia henkilöitä.

Työllistymis- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet houkuttavat

Laajat työllistymismahdollisuudet, hyvä palkka ja oman ammatillisen osaamisen laajennus tuotiin myös esille vammaistyön houkuttelevuutta lisäävinä tekijöinä.

Ammattikorkeakouluopinnot nähtiin hyvänä mahdollisuutena rakentaa uutta osaamista alalle, joka työllistää erinomaisesti. Kehitysvamma-alan organisaatioissa koettiin olevan hyvät jatko- ja täydennyskoulutusmahdollisuudet ja sitä kautta eteneminen haastavampiin työtehtäviin.

Vammaistyö ei kiinnosta – miksi ei?

Vammaistyön kiinnostamattomuuden syistä eniten tuli mainintoja asiakkaisiin liittyen, koettiin kehitysvammaisten olevan vieras, pelottava ja arvaamaton asiakasryhmä. Asiakkaiden vähäinen älykkyys sekä vaikeudet ymmärtää ja kommunikoida heidän kanssaan nähtiin syinä, miksi ala ei kiinnosta.

Työn kiinnostamattomuuden taustalla osalla oli omia kokemuksia vammaistyöstä ja osalla ennakkokäsitykset työstä. Eniten kommentoitiin työn fyysistä ja psyykkistä raskautta ja likaisuutta. Vammaistyö nähtiin kuormittavana hoitotyönä, ei ohjaustyönä.

Moni näki työn yksipuolisena, pitkäveteisenä ja hitaana, jonka arveltiin vaativan pitkää pinnaa työntekijältä. Iso osa sairaanhoitajaopiskelijoista piti kiinnostavampana akuuttia hoitotyötä, jossa asiakasryhmät vaihtuvat.

Useissa vastauksissa tuotiin esille suuri väkivallan uhka, minkä takia vammaistyötä pidettiin pelottavana ja ennakoimattomana. Yhden vastaajan mielestä asiakkaan itsemääräämisoikeus on liikaa esillä vammaistyössä.

Työolojen epäkohtina ja kiinnostamattomuuden syinä mainittiin vuorotyön takia hankalat työajat, työilmapiiriongelmat monissa työyksiköissä ja työntekijöiden vähäisyys. Sosionomikoulutuksen saaneiden palkkaaminen lähihoitajiksi oli yhdessä vastauksessa syynä vammaistyön ei-kiinnostavuuteen.

”Väkivalta läsnä. Ei sovi omaan elämäntilanteeseen. Liian vähän työntekijöitä.”

Uutisointi ruokkii usein alan huonoja puolia

Alan vierauteen liittyviä mainintoja oli useita: tuntematon työala, ei tunnu omalle, vähäinen tietoisuus vammaisuudesta, omat ennakkokäsitykset. Toisaalta muutama koki alan liian läheiseksi itselleen, esimerkiksi oman tai läheisten työkokemuksen tai lähipiirissä olevan vammaisen henkilön takia.

Media nähtiin yhtenä vammaistyön kiinnostamattomuutta ylläpitävänä tahona: uutisoinnissa tulevat yleensä esille vammaistyön huonot puolet ja huono palkka.

Monien mahdollisuuksien vammaistyö

Opiskelijoiden vastausten perusteella rakentuu hieman mustavalkoinen kuva vammaistyön kiinnostavuuden ja kiinnostamattomuuden syistä, mikä osaksi johtunee kysymyksen asettelusta ja AnswerGardenin rajallisesta vastaustilasta.

Vammaistyössä on kuitenkin hyvin erilaisia asiakkaita, työyksiköitä ja työmuotoja, joten vammaistyön todellisuus ei ole noin mustavalkea. On pitkälti työyksikkökohtaista, millaista työ on.

Joissakin työyksiköistä väkivallan uhka on toistuvaa, joissakin sitä ei ole koskaan. Osa työstä painottuu enemmän hoivaan ja hoitoon, osa ohjaukseen. Kyse on enemmänkin siitä, millaiseen vammaistyön toimintayksikköön haluaa hakeutua töihin.

Luonnollisiin kohtaamisiin vammaisten henkilöiden kanssa pitäisi yhteiskunnassamme olla jo puitteet opetuksen ja muiden palvelujen järjestämistä ohjaavan inkluusioperiaatteen myötä, mutta silti vammaiset koetaan vieraana ihmisryhmänä. Eristääkö erilaisuus?

Ennakkokäsityksillä vammaistyöstä vaikutti olevan melko suuri rooli, miksi ala ei kiinnosta. Yksipuolisten, vääristyneiden tai vanhentuneiden ennakkokäsitysten romuttamiseksi vammaistyön organisaatioiden olisi tärkeää avautua enemmän ulospäin.

Positiivinen näkyvyys medioissa organisaatio-, työyksikkö-, työntekijänäkökulmista esimerkiksi jokapäiväisten tapahtumien välityksellä voisi tuoda vammaistyön monipuolisuutta ja kiinnostavuutta nuorten ja koulutuspolkuaan suunnittelevien tietoisuuteen.

Samoin asiakasnäkökulman esille tulo medioissa lisäisi ymmärrystä vammaisuudesta ja vammaisten ihmisten elämästä. Nykyään löytyy onneksi muutamia sometilejä, joissa vammainen henkilö kertoo arjestaan ja asiakaskokemuksistaan.

Esitänkin meille kaikille haasteen pohdittavaksi: Kuinka saisimme estettyä tai edes vähennettyä vammaisuuteen ja yleensäkin moninaisuuteen liittyvien kielteisten ennakkokäsitysten muodostumista?

Entä kuinka saisimme levitettyä vammaistyön monipuolisuuden ja merkityksellisyyden ilosanomaa, jotta osaavaa, motivoitunutta ja pysyvää henkilökuntaa riittää tulevaisuudessakin vammaistyössä?

Näin kysely tehtiin

Kartoitus tehtiin lokakuu 2020 – tammikuu 2021 välillä AnswerGarden-sovelluksella, jossa vastaaja pystyy kännykällään osallistumaan kyselyyn. AnswerGarden antaa mahdollisuuden lyhyisiin (tässä max 40 merkkiä) vastauksiin, joten kovin syvälliseen analyysiin vastausten taustalla olevista tekijöistä ei ylletä.

AnswerGarden -sovellus muodostaa annetuista vastauksista sanapilven, jossa useat samat vastaukset näkyvät suuremmalla fontilla. Vastaajina olivat Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen-kampuksen sosiaali-, terveys- ja kirkon alan opiskelijaryhmät (8 ryhmää), joista yhden tapasin kasvokkain ja loput Collaborate-etäyhteyden kautta.

Osalla vastaajista on aiempi sosiaali- ja terveysalan koulutus ja työkokemusta myös vammaistyöstä. Kyselyssä käytettiin vammaistyö-käsitettä, mutta oletukseni mukaan suurin osa vastasi kyselyyn kehitysvammatyön näkökulmasta.

Teksti: Maija-Leena Nyyssönen

Maija-Leena Nyyssönen on Vammaisalan vetovoiman ja koulutuksen kehittäminen (VAVE) -hankkeessa asiantuntijaopettajana. Maija-Leena työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa Pieksämäen-kampuksella opinto-ohjaajana ja työnohjaajana. Koulutukseltaan hän on sh, th, THM, opinto-ohjaaja ja työnohjaaja (STOry).