Vammaisala – miksipäs ei?

En ollut koskaan ajatellut tekeväni työtä kehitysvammaisten parissa. Se ei vaan ollut minulle mikään vaihtoehto. Kaikki kuitenkin muuttui, kun sairaanhoitajaopintojeni ensimmäisenä kesänä menin kesätöihin vammaisalalle. Sen kesän jälkeen moni asia ajattelussani muuttui.

Mitä tuona kesänä sitten tapahtui?

Tätä olen miettinyt monta kertaa töistä lähdettyäni, painaessani oven kiinni. Mietin, että olen työssäni saanut taas kerran tehdä jotain merkityksellistä, tuntea olevani tärkeä ja oppia uutta. Vammaisalan työ on arjen elämistä toisen ihmisen, vammaisen rinnalla. Mahdollistaen hänelle niitä samanlaisia arjen asioita, joita meillä kaikilla on. Koulu tai työ, harrastukset, kaverit, yhteydenpito läheisiin ja ylipäätään mielekäs oleminen niin arjessa kuin juhlassa. Vammaistyötä tehdään omalla persoonalla ja siinä pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan monipuolisesti ja luovastikin. Oletko innostunut leipomisesta? Vai ehkä laulamisesta? Pidätkö retkeilystä vai harrastatko valokuvausta? Näitä ja paljon kaikkea muuta voi ja saa hyödyntää vammaisalan työssä. Omaan työhön ja sen sisältöön pystyy vaikuttamaan paljon.

Vammaisalalla asiakkaat ovat kuitenkin se kaikkein paras juttu. Koska työtä tehdään usein pitkäaikaisesti samojen ihmisten kanssa, heidät oppii tuntemaan hyvin. Kaikki ne hienot persoonallisuudet ja korostuneet luonteenpiirteet, erityiset taidot ja kiinnostuksen kohteet, erilaiset tavat kommunikoida ja suora ja aito palaute tuovat näihin vuorovaikutussuhteisiin omat, ainutlaatuiset vivahteensa, joita harvassa muussa työssä kohtaa. Työ jättää jäljen, muiston ja kokemuksen niin asiakkaaseen kuin työntekijäänkin. Myös asiakkaiden läheiset tulevat tutuiksi ja yhteistyö heidän kanssaan antaa ja opettaa paljon. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteinen tavoite tehdä vammaisen ihmisen elämästä hyvää ja hänen itsensä näköistä.

Toki vammaistyössä on myös haasteita, ihan kuten jokaisessa työssä on, ja silloin tukena on ammattilaisista koostuva työryhmä. Arjessa haasteet voivat olla esimerkiksi kommunikaatioon, ymmärtämiseen ja haasteelliseen käyttäytymiseen liittyviä. Ongelmia ratkotaan kuitenkin yhdessä muiden työntekijöiden kanssa ja asioiden ja tilanteiden tullessa tutuiksi, haastavia tilanteita voidaan paremmin myös ennakoida. Työntekijöitä myös koulutetaan paljon kohtaamaan näitä tilanteita ja selvittämään niitä.

Johanna Lipsanen on mukana Vammaisalan vetovoima ja koulutuksen kehittäminen (VAVE) –hankkeessa sairaanhoitajamentorina. Johanna on koulutukseltaan sairaanhoitaja AMK ja opiskelee uudistavan johtamisen YAMK-tutkintoa. Koko työuransa hän on työskennellyt vammaisalalla ja on sitä mieltä, että se on parasta työtä ikinä.